Oli helteinen elokuun päivä, kun näin sinut ensi kerran. Pieni musta pallero, ei vielä silmät auki. Emäsi oli valinnut meidät sinun perheeksesi ennenkuin itsekään sitä hoksasimme. Muutit meille alkusyksystä asumaan ja olit heti täysillä mukana kaikessa mitä teimme. Olit mukana perheen lomamatkoilla asuntovaunussa, hotellissa, mökissä, veneessä, missä vain. Tykkäsit paljon autokyydistä ja olit mukavaa matkaseuraa. Noutajan verta suonissasi rakastit uimista ja vedessä läträämistä, taisitpa luulla naapureitten suihkulähteitäkin sinulle valmistetuiksi uima-altaiksi. Tykkäsit nuorena myös jäljestää ja löysitkin helposti piiloon menneet pojan koltiaisemme ja meidät aikuisetkin, kun yritimme jättää sinua hotellihuoneeseen. Olit kaikille ystävällinen ja äärimmäisen kiltti. Olet aina muistoissamme iloinen musta mustikkakieli, olit meille niin rakas! Tänään päästimme sinut luotamme ikuiseen lepoon! Ikävä jäi suuri ja kaipuu kova. Kiitos , kun olit luonamme! Kiitos, kun rakastit meitä!